Reissumiehet

Heipsan taasen pitkästä aikaa! Alkaa päivät vähenemään uhkaavaa kyytiä, tasan kuukauden päästä sitä törötetään hyvällä tuurilla jo kotosohvalla :P Ei sitä jaksa muistaa mitä kaikkea on tapahtunu edellisen blogi-kirjotuksen jälkeen, jos nyt pääkohdista vähän kertoilis. Elikkäs:

 Lokakuun toisena päivänä eli sunnuntaina meitä ootti kiva yllätys. Puhelin soi aamulla ja sieltähän soitti yks meidän vapaaehtoisista, Aini nimeltään. Aini ja Eila halus lähteä käyttämään meitä pienellä maisema-ajelulla ja sehän meille passas, kerta kun ei muitakaan suunnitelmia ollut. Lähettiin sitten matkaan puolen päivän tienoilla. Eila kertoi itse ajaneensa bussia 28 vuotta, joten hyvissä käsissä oltiin! :P "Tummut" päätti viiä meidät Whistlerin suuntaan Shannon Fallsille ja Squamishin intiaanikaupunkiin. Maisemat oli kyllä jotain aivan uskomatonta, ei ne kuvissa näytä miltään verrattuna omin silmin nähtynä. Aini halus tarjota meille vielä ruoatkin, käytiinpä sitten Squamishin Tim Hortonilla muonittumassa. Muutama tunti vierähti nopsakkaa ja hauskaa oli, on nämä eri vapaaehtoisia täällä :) Seuraavalla viikolla Aini kerto kuulleensa, että paluumatkalla nähty poliisiauto ei ollut tutkana, vaan ohjan pohjalta oli löytyny ruumis... Oltiin sitten ajeltu muina miehinä ruumiin ohitte menomatkalla Squamishiin... Hyi.

Muutama tunti sitten kotiuduttiin Losin reissulta. Aivan uskomattoman intensiivinen neljä päivää, päivät oli täyteen buukattu eikä menny dollarit hukkaan. Perjantaina käytiin Disneylandissa. Puistoja on kaksi, ja jos molempiin mieli halajaa niin on liput hieman kalliimpia. Otettiin sitten One day- one park- lippu ja jätettiin adventure park välistä, Töpsyn maharaukka kun ei kestä semmosia härveleitä :P Riitti kyllä näkemistä yhessäkin puistossa, aivan kun ois ollut taas 6-vuotias! Disney-kulkue oli yks päivän kohokohdista, ja erilaisia teema-ajeluja oli vaikka minkälaisia eikä niistä mikään ollu pettymys.

Lauantaina sitten suunnistettiin Hollywoodiin. Alotettiin Walk of Famesta ja hipsittiin sitä myöten Madame Tussaudsin vahamuseoon. Aivan mahtava paikka eikä lippujen hintakaan ollu paha ollenkaan! Siinäpä se päivä vierähti Hollywoodissa pyörien, muutama muukin turisti paikalle oli eksyny... Paluumatkalla metrosta ulos tullessa meidän ohi käveli SWAT-joukot. Munhan oli pakko saada kuva vaikka henkeni uhalla! Aluks luultiin että jotain oli sattunu, mutta myöhemmin meille selvis että siellä kuvataankin uutta Batmania, yhen korttelin päässä meidän hotellista (millä tuurilla...). Sai jopa seurailla kuvauksia vierestä ja ottaa todistusaineistoakin :)

Sunnuntaina päästeltiin metrolla Universal Studiosille. Lippujen hinta vähän kirpasi, mutta kerrankos sitä ku on sinne asti lähetty. Siellä ois viettäny helposti toisenkin päivän, tekemistä ja näkemistä riitti kyllä. Myös siellä oli paljon erilaisia ajeluja, kuten Jurassic Park ride ja Krustyland-simulaattori. Päivän kruunas Universal Studios tour, jossa pääsi näkemään bussin kyydistä elokuvien kuvausrekvisiittoja monista eri elokuvista. Päästiin myös maailman suurimpaan 3D-elämykseen, jossa King Kong taisteli dinosauruksia vastaan meidän bussi välikappaleena. Uskomattoman todentuntusta!! Mahtava päivä.

Nyt on reissut aika lailla reissattu, viimeinen kuukausi mennään sitten budjetin mukaan. Kaikkea kivaa on silti tiedossa, pitää yrittää päivitellä vielä ennen Suomeen tuloa! See you after a month! 8)

Syyskuun yhteenveto :)

Ja taas se on kuukausi luikahtanu ihan huomaamatta, ilman blogipäivityksiä. Tällä hetkellä ollaan sitten puolessa välissä harjoittelua. APUA. Ei sitä ensalkuun edes uskonut muiden oppilaiden muistutuksia siitä, kuinka aika menee nopeasti. 3 kk tuntui aluksi todella pitkältä ajalta, ja nyt siitä on mennyt jo yli puolet. Ensi viikolla on jo lokakuu!

Kuukaudessa on ehtinyt sattua ja tapahtua. Ollaan päästy pyörähtämään USA:n puolella Seattlessa, kierrelty lisää Vancouveria ja ehditty sairastellakin. Töissä on myös ehtinyt tapahtua kaikenlaista, eilen oli chinese lunch ja ensi viikolla taas pub night.

Seattlessa käytiin pyörähtämässä viikonlopun verran 9.-11.9. Bussimatkat ja hotellit ei yhteensä maksanut paljoa mitään. Bussimatka kesti reilu nelisen tuntia, riippuen tullivirkailijoista :P Jenkkien puolelle mentäessä meillä ei tullissa mennyt edes viittä minuuttia, peruskyselyt miksi maahan ollaan menossa ja tavarat läpi valaisusta. Lopuksi virkailija vielä innostui kyselemään meiltä suomenkielisiä sanoja :D Ei läheskään niin pelottavaa mitä luultiin!

Pääsimme Seattleen perille 21 aikaan, siinä ei sitten paljon muuta ehtinyt kun syömässä käydä. Lauantai menikin sitten koko päivä shoppaillessa ja kaupunkia kiertäessä, mukavalta paikalta näytti :) Tarkoituksena oli mennä sunnuntaina Seattlessa olevaan eläintarhaan, mutta viime hetkellä päätimmekin vaihtaa eläintarhan turistiajeluun. Viikonlopussa kun ei kovin paljon kaupunkia ehdi nähdä, niin ajateltiin että turistikierroksella näytetään ainakin tärkeimmät nähtävyydet. Päätimme sitten valita "Ride the Ducks"-nimisen turistiajelun, joka kiersi sekä maalla että vedessä! Tällä reissulla ei ollut tietoakaan perinteisestä tylsästä turistikierroksesta, se oli kaikkea muuta... :D Se vempele millä mentiin oli tosiaan puoliksi auto ja puoliksi vene, opas heitti vitsiä minkä ehti ja soitti hittibiisejä tilanteen mukaan ;) Ei se IHAN pelleilyksi kuitenkaan mennyt, kerto se meille ihan faktojakin. Heh. Oli kyllä hauska kierros ja lapsetkin näytti viihtyvän menossa mukana. Viikonloppu oli mukava, mutta liian lyhyt.

Syyskuun puoleen väliin asti on ollu melkosta hellettä. Puolen välin jälkeen on ilmat hieman viilenneet, kuitenkin joka päivä on ollut lämmintä 20 asteen kieppeillä. Vettäkin on tullut mutta se ei haittaa, tykkään syksystä :) Kunhan nyt vain sinne Whistleriin pääsis ettei tulis kaatamalla vettä niskaan... Yks viikonloppukin meni hukkaan aika lailla ku molemmat sairasteli. Ostoksille kyllä päästiin puolikuolleinakin, of koors...

Sain sitten vihoviimein varattua liput NHL-matsiinkin! :) Lauantaina ois tiedossa Canucks vs. Anaheim Ducks, liput oli suolaset mutta kerrankos sitä... Ja muutaman kympin ku enemmän makso ni pääsi vähän paremmille paikoille, ettei tarvi kiikareilla tihrustaa. Pitää lauantaina käyä hankkimassa asiannmukaiset varusteet :P

Kahden viikon päästä lähdetään sitten Losissa pyörähtämään neljäksi päiväksi. Toivotaan vaan, että onnistuttiin hommaamaan hotelli kunnolliselta alueelta, meidän ohjaaja kun jaksoi varoitella skidrowsta ja muista. Sepä nähään sitten, ihan hyvät arvostelut se hotelli oli saanu, vaikka halpa reissu olikin. Ei olla vielä päätetty mihin paikkoihin välttämättä siellä halutaan, mutta kaipa sitä joutuu perusturisti-hommat käyä tekemässä :D Ja lämmintäkin sinne on luvattu, suapa nähä :)

Lokakuu onkin sitten sitä Halloween-aikaa, tiedossa on siis kurpitsojen kaivertamista ja muuta mukavaa. Halloween-pub night on luvassa kuun loppupuolella, pitäis keksiä jotku hyvät asut meille, ehdotuksia otetaan vastaan! Meinataan esiintyäkin, ei vain tiedetä vielä mitä me vedettäis :P Siellä voi nolata ittensä ihan kympillä, koska kovin moni ei kuitenkaan muista enää seuraavana päivänä mitä tuli tehtyä :D Katsotaan, jospas yrittäisin päivitelläl tätäkin blogia vähän tiuhemmin... Palataan astialle!

Kaikenlaista :)

Long time no ocean! Aika se vaan rientää ja tekemistä riittää niin, ettei meinaa tänne muistaa rustata mitään. Kohta ollaan oltu täällä jo kuukausi, mihin se aika ehti mennä? Noh, onneksi on kuitenkin ehditty tekemään ja näkemään senkin edestä.

Tähän aikaan on mahtunu yhteensä varmaan kaks päivää, jollon ei olla missään käyty töiden jälkeen. Jatkuvasti ollaan menossa joko Downtownissa, Metrotownissa tai vähintään Champlains Squarella. Viime viikonloppuna oltiin Lynn Canyonilla ja illan päätteeksi baarireissulla.

Ennen tänne tuloa oltiin otettu selvää, että täällä on jossain komea riippusilta jossa kannattaa käydä. Kysyttiin töissä sitten paikallisilta enemmän paikasta. Täällä on kuulemma kakskin eri riippusiltaa; toinen on Capilano Suspencion Bridge ja toinen Lynn Canyon Suspencion Bridge. Ainoa ero niissä on, että Capilanoa mainostetaan turistelle ja ne nyhtää ei-vancouverilaisilta 40 dollaria sillan näkemisestä. Lynn Canyon on ilmainen, ja töissä sanottiin, ettei menetä yhtään mitään vaikka sinne ilmaiselle meneekin. Otettiin sillan näkeminen sitten asiaksemme lauantaina ja lähdettiin bussilla matkaan jo hyvissä ajoin. Perille päästäkseen piti aluks mennä bussilla skytrain stationille, jatkaa sieltä bustrainilla North Vancouveriin ja sieltä vielä bussilla Lynn Canyoniin. Aivan uskomattoman upea paikka, sinne pitää kyllä syksyllä mennä uudestaan jos vain suinkin on aikaa ja mahdollisuus! Silta ei ollu kovinkaan pitkä, ehkä 30m mutta se oli kyllä sitäkin korkeammalla... Meinas välillä hirvittää ku 390284 kiinalaista ahtas samalle sillalle yhtä aikaa meän kans... Sillalta pääsi kulkemaan metsässä eri reittejä pitkin ja aikaa meillä vierähtikin siellä ollessa reippaat kolme tuntia. Oisin voinu olla vaikka koko päivän :) Ehdottomasti sellainen paikka minne vieraat veisin ensimmäisten nähtävyyksien joukossa!

Takasin kämpillä oltiinkin sitten puoli neljän maissa. Pienen välikuoleman jälkeen oltiin valmiita lähtemään kaupunkiin katsomaan menoa. Ei mitään tietoa baareista, katsottiin netistä vain joku baari mitä oli suositeltu. Täällä baareihin kannattaa mennä jo TODELLA hyvissä ajoin, jos ei halua jonottaa puolta päivää sisälle. Me oltiin jonottamassa vasta ennen 23, joten joutu jonkin aikaa notkua jonossa. Sisällä sitten tarkistettiin kahet henkkarit, ja otettiin oikein vielä kuvakin, mikä todennäköisesti on käytäntönä ulkomaalaisten kanssa. Baarissa sitten jaksettiin notkua kahteen asti ja päästiin vielä yöbussilla kotia, melkein kotiovelle asti :) Sunnuntai olikin sitten aivan turha päivä. Ei enää turhia sunnuntaita, menee hyvä reissupäivä hukkaan!

Vipinää on riittäny myös työmaalla. Viime viikolla järjestettiin asukkaille summer BBQ. Asukkaat saivat itse valita mitä haluavat syödä, ohjaajamme Ritva grillasi ja me tarjoilimme pöytiin ruoat puutarhassa. Ruoka oli kyllä hyvää ja sitä riitti vielä kotiin viemiseksikin. Ja kaikki oli tyytyväisiä :) Eilen illalla meillä oli töissä sitten Pub night, jota me Töpen kanssa innolla odotettiin :P Töihin mentiin "iltavuoroon" vasta kello 13, ja päivän aloitimme Beauty hourin, jossa laitoimme asukkaiden kynnet ja kutrit kuntoon! Sitten järjesteltiin paikka pubitunnelmaan ja pileet saatiin alkamaan puoli kuudelta. Livebändi viihdytti porukkaa koko illan ja me tarjoiltiin asukkaille vähän viunaksia :D Aivan mahtava ilta, enskuussa uus setti :P

Huomenna onkin sitten jo taas perjantai. Tälle viikonlopulle on suunnitelmissa taas kaikenlaista! Lauantaina lähdetään käymään PNE:ssä, jossa on kuulemma huvipuistosta, eläimistä ja bändeistä lähtien kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Illalla sitten meidän Finn Homen keittiökokki Jessica vie meidät tutustumaan vähän lisää kaupungin yöelämään. Sunnuntaina olis sitten suunnitteilla auringonpalvontaa Stanley parkissa, mikäli kunto vain kestää :P Hyviä ilmoja on luvattu viikonlopulle, joten eiköhän se oo vaivan väärti raahata itsensä puistoon pikku sunnuntaipiknikille :)

Ensi viikolla on luvassa perusmeininkiä töiden saralla, viikonlopulle suunniteltiin ehkä Whistlerissä pyörähtämistä. Seattlen reissukin saatiin varattua 9.-11.9, pitää mennä niin kauan ku rahaa riittää! :D
Kyllä täällä ei aika ehdi tylsäksi käydä :)

Osoite.

Jotkut halus kovasti tietää, mihin osoitteeseen saa lähetellä ruisleipää ja (rakkaus)kirjeitä. Meille posti pitää lähettää Finnish Homen kautta, ja osoite on:

Finnish Home/Jonna Anttila
2288 Harrison Drive
Vancouver, BC
V5P 2P6
Canada

Ruisleipää kyllä saa todella lähettää jos haluaa, alkaa tämä pullaleipä tulla ulos korvista jo reilun viikon jälkeen... :)

Free Willy!

Nyt on valaksetkin sitten tsekattu, aivan loistava lauantaipäivä! Aamulla joutu jo olla aikasin pystyssä, sillä Wild Whales Vancouverin toimistolla Granville Islandilla piti olla ilmoittautumassa jo 9.15. Ennen lähtöä naureskeltiin, että pitäiskö varautua reissuun pilkkihaalarilla. Ei sitten tarvinukaan, sillä me oikeasti saatiinkin semmoset päälle laitettavaks :D Oli siinä +20 asteen lämmössä suht lämmin ootastella, että saatiin koko porukka kasaan veneelle siirtymistä varten...

Vene oli yllättävän pieni, mutta mahtui sinne just ja just meidän 25:n hengen joukkio. Opas siinä sitten kertoili varotoimenpiteistä ja matkan aikana vesistön eläimistä. Nähtiimpä heti kärkeen musta hylkeenmötkyläkin English Bayllä. Matka perille oli pitkä ja aallokkoinen ja kastuttiinkin menomatkalla läpimäriksi! Muita se näytti vähän haittaavan, mutta me naurettiin ihtemme kipeiksi... :D

Kolmen (!) tunnin matkan jälkeen päästiin sitten viimein pääkallopaikalle, ja siellähän niitä helluisuuksia sitten oli :) Nämä mitä me nähtiin, oli lajinimeltään transit orcas ja ne oli aika pieniä ja "laihoja". Kuvia niistä oli aika vaikea ottaa, sillä ne hyppelehti vedestä siellä sun täällä. Ja sen lisäks joka paikassa oli 20 päätä edessä... Reissulla oli kuitenkin mukana ukko, jolla oli kunnon kamera, saadaan sen kuvat myöhemmin. Jospa se ois saanu vähän parempia otoksia mitä meikäläinen :)

Paluumatkalla nähtiin vielä hyljesjoukkio ottamassa arskaa kalliolla, ei turha reissu ollenkaan! Paitsi että palatessa nukahin paatin kyytiin ja kärväytin naamani, mutta ei siitä sen enempää... Kaiken kaikkiaan, aivan huikea reissu, Jones tykkäs! :)

First week in Vancouver

Huhheijaa. Eipä sais pitää näin pitkää taukoa blogin kirjoittamisesta, vaikka on vasta viikko menny ni ei taho enää muistaa mitä kaikkea sitä on ehtiny tekemään! Yritetään nyt kuitenkin.

Käytiin lauantaina tosiaan pyörimässä Downtownissa. Ajateltiin, että mennään hyvissä ajoin että ehitään varmasti pyöriä kaupungilla, joten oltiin jo kymmeneltä perillä. Illalla oli tosiaan English Baylla ne ilotulitukset puoli kymmeneltä, joten semisti väsytti... Ilotulitukset oli kyllä aivan huikeat! Ja ihmisiä oli kymmeniä tuhansia, joten voitte kuvitella millainen ihmismassa lähti vyörymään keskustaan kun tulitukset loppu. Eikä meillä tietenkään mitään tietoa mihin päin ois pitäny mennä, kunhan seurattiin muita. Lopulta otettiin taksi, kun busseihinkin oli kymmenien metrien jonot... Kotona oltiin sitten jotain puolen yön tienoilla, joten 14h tuli sitten yhteensä seikkailtua. Jalat kyllä kiitti seuraavana päivänä!

Noh, se ei kyllä meitä estäny menemästä Metrotown Malliin seuraavana päivänä. Kuultiin töissä, että jos haluaa shoppailla kaikki rahansa niin kannattaa suunnata sinne. Ilmeisesti tämä kyseinen ostari on brittiläisen kolumbian isoin ja voinen kertoa, että pariin otteeseen siellä tuli eksyttyäkin. Mutta kaupat oli hyviä ja niitä oli riittävästi, muutama lumppanakin tarttui mukaan. Tämän viikon aikana ollaankin käyty Metrotownissa kolme kertaa! :D Sieltä saa myös ihanaa frozen yoghurtia <3

Maanantaina käytiin sitten pyörähtämässä Granville Islandilla. Sinnekin pitää mennä toiste oikein ajan kanssa, mentiin sinne vähän liian myöhäsellä vähän liian väsyneinä niin ei oikein jaksanu katella paikkoja kunnolla... Kaunis paikka sekin. Tässä meidän lähelläkin on tosi mahtavia paikkoja, vähän matkan päässä on Fraser River jonka varrella on lenkkipolku. Muutenkin tämä ympäristö on tosi kaunista, talot on suht hulppeita ja pihat näyttää siltä ku ne ois kynsisaksilla siistitty. Ihanan näköistä kesällä, mutta ootan sitä miltä kaikki näyttää syksyllä ruskan aikaan :)

Töissä on ollu mukavaa, on nämä vanhukset kyllä semmosia höppänöitä välillä että oikein naurattaa :D Hauskoja tummuja ja paappoja. Ja niin monenlaisia persoonia, että saa kyllä välillä miettiä miten niitä käsittelee :P Työporukkahan on myös aivan huippua, maanantaina tulee sitten töihin Ritva, joka tekee pääsääntöisesti viriketyötä. Ritvan kanssa kuulemma vietetään paljon aikaa. Mielenkiintoista nähä, millainen tapaus hän sitten on :) Torstaina ja tänään meidän olisi pitänyt mennä toiseen suomalaiseen vanhustenkotiin Finnish Manoriin, mutta Evi päättikin että voi olla hieman aikaista mennä vielä. Sinne kuulemma on pitkä matka, bussiakin piti vaihtaa monta kertaa. Oltiin sitten Töpsyn kanssa to ja pe päinemme tekemässä ohjelmia, kun Evi oli vapailla. Ja ihan hyvin se menikin, eikä meille tietenkään mitään kovin vaikeita juttuja annettu järjestettäväks. Ensviikolla ois sitten tiedossa muun muassa grillailua pihalla. Tämän kuun lopussa on myös odotettu Pub night, todella mielenkiintoista nähä mitä siellä tapahtuu! :D Sitä ennen me tietenkin pidetään Beauty Hour, eihän sitä itekkään pubiin mennä ilman laittautumatta ;)

Viikko on tosiaan täällä nyt oltu ja nopeasti on aika vierähtäny. Huomenna mennään whale watchingiin (JIPII), toivotaan tosiaan että näkyy muutakin ku lokkeja. Tällä reissullahan on sitten semmonen takuu, että jos valahia ei näy, ni saadaan mennä ilmaiseks uudestaan milloin halutaan. Huomiseks on luvattu lämmintä päivää, joten eiköhän siitä tule ihan onnistunut reissu, ainakin sään puolesta.

Ei muuta kun kamerat laturiin ja odottamaan huomista, voin luvata että hehkutan huomista reissua tänne sitten! :)

Perse puuduksissa kohti työmaata!

Huhheijaa sanon minä. Ei ole ihmisten hommaa tuo 30 tunnin matkustaminen. Kolme kertaa vaihettiin konetta ja jonotettiin koko yhteiskunnan eestä, ei ihme että väsyttää.

Lennot meni sinällään ihan ok, eikä sössitty pahemmin mitään. Pikkusen tiesti oltiin hukassa joka kentällä mutta selvittiin aina :) Köpiksestä Chicagoon kesti semmoset reippaat 9h, eikä meillä toiminu ne meidän screenit joten joutu sitte vastahakosesti nukkumaan niska 90 asteen kulumassa... Plussaa voi SASilla antaa kyllä hyvistä ruoista, enpä oo ikinä syöny noin hyvää lentokonemuonaa! Chicagossa meillä oli sitten siis kolme tuntia aikaa koneen lähtöön ja ajateltiin, että ehitään heleposti odottelemaan koneen lähtöä. Tosiasiassa me jonotettiin melkeen se koko heleVEtin aika. Ensiks puolitoista tuntia pelkkään passien tarkastukseen, jossa passin tarkastuksen lisäks meiltä otettiin sekä sormenjäljet molemmista käsistä että kaunis kuva päivän matkustaneesta naamavärkistä. Toivottavasti sitä kuvaa ei koskaan tarvi nähä... Noh, sen jälkeen otettiin laukut hihnoilta ja vietiin taas ne yhen tarkastuksen läpi missä kysyttiin, tuotiinko ruokaa mukana. Sen jälkeen jätettiin laukut ja mentiin junalla toiseen terminaaliin. Siellä taas jonotettiin tovi jos toinenki, että päästään securitystä läpi. Tämä kaikki vei aikaa sen verran, että päästiin melkein suoraan koneeseen ku portille löydettiin... Nice. Ei sinällään mikään paha tuo jenkkien kautta meno kyselyiden kannalta, vaan sen jonottelun...

Vancouveriin lennettiinkin sitten neljässä tunnissa. Vanvouverin kentällä oli yks ainoa kunnollinen (ja ärsyttävin) tarkastus, missä piti näyttää kaikki lipukkeet ja lapukkeet mitä oli. Piti myös kertoa, miks oli menossa ja mihin, vaikka ne niissä lapuissa luki. Koita siinä sitte puolikuolleena mongertaa niille mitä me tänne tultiin tekemään ja miks. Noh, ilmeisesti se sai ihan selkoa nimittäin kymmenisen minuutin päästä kyseinen herra toi meille työlupalappuset. Eikä jouduttu ees "pistokokeeseen" :D

Kentällä meitä sitten odotti meidän ohjaajan Evin tyttö Melissa, joka toi meidät kämpille ja näytti vähän paikkoja. Perillä me oltiin tosiaan jotain yhden aikaan yöllä. Aikaero Suomeen onkin sitte +10 tuntia, eikä se 8 niinku laskettiin. Kämppä on oikein mukava, pieni mutta ihan kotoisa. Ja jääkaappi oli tosiaan ostettu täyteen ruokaa, ettei tarvi heti olla kauppaan menossa.

 Tänään sitten alotettiin työt. Ensimmäinen päivä ja kaikki oli ihan huippua, ei voi muuta sanoa. Ihmiset on tosi ihania ja rentoja, suomea puhuvia on tosi paljon. Englantiakin sai kyllä vääntää heti, ehkäpä sitä oppiikin täällä vähän sutjakkaammin puhumaan :) Tosiaan työntekijät on ihan mahtavia, ja heti saatiin kaiffareita jotka voi meille tulla näyttämään paikkoja (baareja kuulemma ainakin :D). Tänään oli aamupäivästä "sing along with Lory"-tuokio, oli kyllä menevä emäntä ja porukka tykkäs! Päästiin Töpsynki kans parketille tanssimaan ku Alex-paappa meitä kovasti haki :D Iltapäivästä oli sitten kahvibaari, mihin me haetaan asukkaita ja tarjoillaan nille kahveeta ja vastaleivottua pullaa. Mukavata :) Pussillinen pullaakin saatiin matkaevääks, hyvin lähti tää meidän "ei sitten lihota yhtään"-yritys...

Huomenna on kuulemma keskustassa joku ilotulitustapahtuma mihin kannattaa mennä, ja mehän mennään kyllä! Jännittää vaan vähän noitten julkisten käyttö, täällä nimittäin kuljetaan aika paljon busseilla ja skytraineilla. Aurinkokin alko paistamaan, että eiköhän me keskustaan tänään eksytä vähän paikkoja katseleen, ainakin tähän lähelle jos ei vielä muualle.

Tämmöstä tällä erää, pitää kirjoitella viikonlopun jälkeen lisää kuulumisia! :)

Apuva.

Oukei, nyt voin kertoa että jännittää. Jännittää itseasiassa aika helvetillisesti. Ja yhtään ei auta se, että viime hetkillä pitää alkaa täyttelemään maahantulolupia kun kerran Chicagon KAUTTA lennetään ja koulukin tänään vielä räväs lisäliitteitä. A.R.G.H. Enkä mää vieläkään tiiä mitä kaikkea matkalaukkuun survoisin. Tämä päivä on kyllä menny suhatessa eestakasin.  Huh. Kunhan nyt sais vaan tärkeimmät asiat, eli passin ja ne elintärkeät paperit messiin mukaan niin se olis jo paljon se.

Juna lähtee siis yöllä tuossa puoli kolmen tienoolla, otettiin varman päälle (nuista junista ku ei voi tietää) ja ollaan puoli ysin nurkilla HESASSA. Sieltä sitten jollain keinoin kentälle. Huh, pelkkä lentokenttä-sana saa mahassa kourasun aikaan :D

Nyt laitan loput tavarat kasaan tarkistaen ne 28440583 kertaa ja haen vielä Suomi-kodin väelle ruispaloja sekä kardemummaa toivomuksesta :) Ja nyt voin viimein sanoa, että seuraavan kerran kirjoittelen sitten Vancouverista! <3

Töitä ja viime hetken pohdintaa...

Laskeskelin tässä lyhyen matikan käyneenä, että työvuoroja ois listassa enää jäljellä 9 kpl. Ja se tarkoittaa, että lähtöön on aika lailla tasan kaksi viikkoa... Kaks viikkoa? Tuntuu pitkältä ajalta, mutta ei sitä ehdi edes huomaamaan kun se menee, varsinkin ku on töissä sen ajan. Yleensä se paskahalvauskohtaus tulee vasta lähtöhetkillä, mutta täytynee myöntää, että pikkusen on jo alkanu stressaamaan. "Joko jännittää? Onko kaikki asiat nyt varmasti hoidettu? Onko viisumi, työlupa, lentoliput, junaliput, matkalaukku ja kaikki, entä jos teijän passit ei kelpaakaan? " Niimpä niin. Vähemmästäkin alkaa jännittämään... :P

Lentoliput saatiin hommattua sunnuntaina, piti toimia niin äkkiä että hyvä ku ees tiesi mihin kaksitasokoneeseen sitä joutuu :D Lento lähtee siis to 4.8 klo 12.50 Helsinki-Vantaalta, tervetuloa vaan hyvästelemään kentälle :p Välilaskut on Kööpenhaminan ja Chicagon kautta, ja mitä lentotiedoista kattelin, ni ei tarvi terminaaleja ainakaan kovin kiireellä vaihtaa... Lentoliput saatiin suhteellisen edukkaasti siihen nähen, että nyt on matkasesonki. (Liekö edes oikea sana...) Anyways, vois jo alkaa tekemään perinteistä "matkalle mukaan"- listaa, joka on monet naurahdukset saanu. Minkäs teet kun on pakkailutyyli äitiltä opittu, "kaikkeen pitää varautua"- mentaliteetilla... Nyt on kyllä pysyttävä tiukkana tuon pakkaamispuolen suhteen, jos meinaa tuua sieltä poiskin tavaraa ilman että joutuu viimeiset rahansa syytää lentokenttävirkailijalle... :)

Meinasin jo laittaa, että seuraavaa tekstiä pukkaa vasta Vancouverissa, mutta luulempa että tänne pitää käyä vielä viimeiset panikoinnit kirjaamassa edeltävänä iltana :)

Kuukausi lähtöön...

Eipä uskoisi, että kaksi kuukautta sitten saatiin ilmoitus harjoitteluun pääsystä, ja nyt lähtöön on enää noin kuukausi. Kevät ja puolet kesästä on mennyt niin nopeaa, että lähtö alkaa jo hirvittää! Onneksi käytännön asiat on aika lailla hoidossa, oikeastaan lentoliput on enää hommaamatta (se viimeinen ja kallein to do). Jännittää en vielä osaa, yleensä jännitys iskee vasta lähtöhetkellä. Silloin sitä vasta tajuaa, että takaisin tullaan vasta marraskuussa, vaikkei tuo kolmen kuukauden setti mikään hirmupitkä periaatteessa olekaan. Ja sehän menee liian äkkiä, niin ne kaikki ainakin sanoo :)

Voisin tiesti vähän kertoa tuosta Suomi-kodista niille, joilla ei ole hajuakaan mikä paikka se on. Elikkäs, siellä asustelee pääosin suomalaisyntyisiä ikäihmisiä ja henkilökunta on myös suurin osa suomalaisia. Me (minä ja luokkakaverini Töpsy) mennään Suomi-kotiin harjoitteluun tekemään viriketyötä. Asunto meille on hommattu ilmeisesti lähellä olevista vanhusten asuntoloista. Meidän tuleva ohjaaja on meihin paljon yhteyksissä ja ollaan kyllä saatu sellainen vaikutelma, että tervetulleita ollaan! Mielenkiinnolla kyllä odotan reissua, tulee olemaan varmasti todella hieno kokemus. Saapa nähä, päästäänkö näkemään miekkavalaksiakin :D

Elokuun alkupuolella on siis lähtö, harmillisesti sattuu olemaan se lämpimin kuukausi Vancouverissa ;)